Keskipalkka Suomessa on 3 807 euroa (elokuu 2026)

Tilastokeskuksen tulorekisteriaineiston mukaan palkka- ja palkkiotulojen keskiarvo oli 3 807 euroa kuukaudessa (elokuu 2026).

Keskipalkka lasketaan jakamalla kaikkien palkkojen summa palkansaajien määrällä. Koska suurituloisimmat nostavat keskiarvoa, se on usein korkeampi kuin tyypillisen palkansaajan ansiotaso.

Parempi mittari tavallisen suomalaisen tulotasolle on mediaanipalkka, joka oli samana ajankohtana 3 385 euroa kuukaudessa. Tämä tarkoittaa, että puolet tulonsaajista ansaitsi tätä enemmän ja puolet vähemmän. Yksittäiset erittäin korkeat palkat eivät vääristä mediaania samalla tavalla kuin keskipalkkaa.

Palkkakehitys Suomessa (2026)

Lähde: Tilastokeskus, Tulorekisterin palkat ja palkkiot 2026. Taulukkoa päivitetään kuukausittain uusien tilastojen julkaisun yhteydessä.

Palkkojen välillä on Suomessa huomattavia eroja. Vaikka mediaanipalkka kuvaa tyypillistä ansiotasoa, tulonjakauman neljännekset (kvartiilit) avaavat tarkemmin sitä, miten suomalaisten tulot sijoittuvat arjessa:

• Alin neljännes (25 %): Ansaitsee kuukaudessa enintään 2 364 euroa.
• Mediaanipalkka (50 %): Puolet palkansaajista ansaitsee enemmän ja puolet vähemmän kuin 3 385 euroa.
• Ylin neljännes (25 %): Ansaitsee kuukaudessa vähintään 4 625 euroa.

Suomalaisten palkkataso on noussut viime vuosina asteittain. Tilastokeskuksen tulorekisteriaineiston mukaan palkka- ja palkkiotulojen mediaani on kasvanut lähes jokaisena kuukautena verrattuna edellisvuoteen. Kehitys kertoo palkkojen nimellisestä kasvusta, vaikka inflaatio onkin vaikuttanut siihen, kuinka paljon ostovoima on todellisuudessa parantunut.

Se, onko palkka hyvä, riippuu aina omasta elämäntilanteesta, asuinpaikasta ja kiinteistä menoista. Palkkaa kannattaa peilata oman alan, koulutuksen, työkokemuksen ja tehtävän vaativuustasoon, sillä toimialojen väliset erot ovat merkittäviä.   

Hyödyllinen yleinen vertailukohta on Suomen mediaanipalkka, joka oli 3 385 euroa kuukaudessa (elokuu 2026).

Alla oleva taulukko antaa suuntaa siitä, miten eri palkkatasot sijoittuvat suhteessa mediaanipalkkaan:

Palkka on tärkeä osa taloudellista hyvinvointia, mutta se ei yksin kerro koko kuvaa. Myös säästöt, sijoitukset, asuntovarallisuus ja velat vaikuttavat siihen, millainen oma taloudellinen tilanne on.

Suomalaisten palkat vaihtelevat merkittävästi eri ammattien, toimialojen ja alueiden välillä. Keskimääräinen palkkataso ei siis kerro koko totuutta siitä, kuinka paljon yksittäinen henkilö voi ansaita. Palkkaan vaikuttavat useat henkilökohtaiset ja työelämään liittyvät tekijät.

Yleisimpiä palkkaan vaikuttavia tekijöitä ovat:

• Toimiala ja ammatti: Palkkataso vaihtelee merkittävästi eri alojen välillä. Esimerkiksi teknologia-, rahoitus- ja asiantuntija-aloilla palkat ovat usein keskimääräistä korkeampia kuin palvelu- ja kaupan aloilla.

• Asuinpaikka: Palkat ovat yleensä korkeampia pääkaupunkiseudulla ja suurissa kasvukeskuksissa. Myös elinkustannukset ovat näillä alueilla usein korkeammat.

• Koulutus ja osaaminen: Keskimäärin korkeampi koulutustaso on yhteydessä suurempiin ansioihin. Myös erikoisosaaminen ja ammatillinen pätevyys voivat nostaa palkkatasoa.

• Työkokemus ja vastuu: Uran alkuvaiheessa palkka on usein matalampi, mutta kokemuksen ja vastuun kasvaessa myös ansiot kasvavat monilla aloilla.

• Työaika: Osa-aikatyö, määräaikaiset työsuhteet ja ylityöt voivat vaikuttaa merkittävästi kuukausiansioihin.

Toimiala vaikuttaa palkkatasoon

Palkkataso vaihtelee huomattavasti eri ammattien välillä. Tilastokeskuksen palkkarakennetilaston mukaan seuraavissa ammateissa mediaanipalkat olivat selvästi Suomen mediaanipalkkaa korkeampia vuonna 2024:

• Toimitusjohtajat ja pääjohtajat: 12 520 €/kk

• Ylilääkärit: 10 795 €/kk

• Rahoitus- ja vakuutuspalvelujen johtajat: 9 641 €/kk

• Tieto- ja viestintäteknologiajohtajat: noin 8 333 €/kk

Mediaanipalkka kuvaa tyypillistä palkkatasoa kyseisessä ammatissa. Ammattien väliset erot voivat olla huomattavia, ja palkkaan vaikuttavat esimerkiksi vastuun määrä, koulutus, työkokemus sekä toimiala.

Toimialojen mediaanipalkat Suomessa vuonna 2024 (kokoaikaiset palkansaajat)

Lähde: Tilastokeskus, Palkkarakennetilasto 2024. Tiedot kuvaavat kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansion mediaania.

Palkkataso vaihtelee eri puolilla Suomea. Tilastokeskuksen ammatteihin perustuvan vertailun mukaan noin 84 % ammateista tarjoaa korkeamman mediaanipalkan pääkaupunkiseudulla kuin muualla Suomessa.

Alueellisiin palkkaeroihin vaikuttavat muun muassa:

• työpaikkojen ja työnantajien määrä

• asiantuntija- ja johtotehtävien osuus työmarkkinoista

• paikallinen elinkeinorakenne

• asumisen ja muiden elinkustannusten taso

• työvoiman kysyntä eri aloilla

Pääkaupunkiseudun korkeampi palkkataso ei kuitenkaan koske kaikkia ammatteja. Esimerkiksi joidenkin opetusalan tehtävien mediaanipalkka on korkeampi muualla Suomessa kuin pääkaupunkiseudulla.

Lähde: Tilastokeskus.

Suomessa miesten ja naisten keskimääräisissä ansioissa on edelleen havaittavissa selviä eroja. Tilastokeskuksen tulorekisteriaineiston mukaan (elokuu 2026):

• Miesten mediaanipalkka: noin 3 725 euroa kuukaudessa.
• Naisten mediaanipalkka: noin 3 202 euroa kuukaudessa.

Palkkaeroihin vaikuttavat merkittävästi työmarkkinoiden jakautuminen (segregaatio) nais- ja miesvaltaisiin toimialoihin, erot johtotehtäviin sijoittumisessa, osa-aikatyön yleisyys sekä eri ammattien peruspalkkatasot.

Lähde: Tilastokeskus.

Suomen palkkataso kuuluu eurooppalaisittain korkeaan keskitasoon. Keskimääräiset palkat ovat selvästi korkeampia kuin monissa Itä- ja Etelä-Euroopan maissa, mutta jäävät edelleen esimerkiksi Luxemburgin ja Tanskan tasosta.

Palkkatasoa vertaillessa on kuitenkin hyvä huomioida, että maiden välillä on suuria eroja myös verotuksessa, asumiskustannuksissa ja ostovoimassa. Siksi korkein palkka ei aina tarkoita korkeinta elintasoa.

Vaikka Suomi ei kuulu Euroopan korkeapalkkaisimpiin maihin, suomalaiset palkansaajat sijoittuvat selvästi EU:n keskitason yläpuolelle. Keskimääräinen palkkataso mahdollistaa monille myös säästöjen kerryttämisen, mikäli osa tuloista jää kuukausittain kulutuksen jälkeen säästöön.

Bruttopalkka ei kerro, kuinka paljon rahaa työntekijälle jää todellisuudessa käyttöön. Ennen palkan maksamista siitä vähennetään veroja ja lakisääteisiä maksuja, minkä jälkeen jäljelle jää nettopalkka.

Nettopalkan suuruuteen vaikuttavat muun muassa:

• tulotaso

• asuinkunta ja kunnallisvero

• mahdolliset vähennykset

• työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut

Mitä suurempi bruttopalkka on, sitä suurempi on yleensä myös kokonaisverotus. Tästä syystä palkankorotus ei näy nettopalkassa täysimääräisesti.

Seuraavassa taulukossa on suuntaa-antavia esimerkkejä siitä, kuinka bruttopalkka ja nettopalkka voivat erota toisistaan.

* Suuntaa-antava esimerkki. Todellinen nettopalkka riippuu muun muassa veroprosentista, asuinkunnasta ja vähennyksistä.

Sopiva säästösumma riippuu omasta elämäntilanteesta, tuloista ja menoista. Moni asiantuntija suosittelee kuitenkin säästämään säännöllisesti osan tuloista, jotta puskurirahaston tai muun varallisuuden kerryttäminen olisi mahdollista pitkällä aikavälillä.

Yksi tunnetuimmista nyrkkisäännöistä on 50–30–20-sääntö. Sen mukaan:

• noin 50 % nettotuloista käytetään välttämättömiin menoihin, kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin

• noin 30 % käytetään vapaa-aikaan ja muuhun kulutukseen

• noin 20 % voidaan säästää tai sijoittaa tulevaisuutta varten

Kaikille kotitalouksille tämä jako ei ole realistinen, mutta se tarjoaa hyödyllisen lähtökohdan oman talouden suunnitteluun. Tärkeintä on säästää säännöllisesti omien mahdollisuuksien mukaan. Pienetkin kuukausittaiset säästösummat voivat kasvaa merkittäviksi ajan myötä. Mitä aikaisemmin säästämisen aloittaa, sitä enemmän aikaa säästöillä on hyötyä korkoa korolle -ilmiöstä. Samalla on hyvä muistaa, että suomalaisten säästöt vaihtelevat merkittävästi eri kotitalouksien välillä.

Jo muutaman sadan euron kuukausittainen säästösumma voi kasvaa merkittäväksi puskuriksi tai tulevaisuuden säästöiksi, kun varoille maksetaan korkoa tai ne sijoitetaan pitkäjänteisesti.

Se, missä säästöjä kannattaa säilyttää, riippuu ennen kaikkea säästötavoitteesta ja siitä, milloin varoja mahdollisesti tarvitsee käyttöön. Lyhyen aikavälin säästöissä korostuvat turvallisuus ja helppo saatavuus, kun taas pitkän aikavälin tavoitteissa myös tuottopotentiaalilla voi olla suurempi merkitys.

Yleisimmät vaihtoehdot ovat:

• Käyttötili: Sopii päivittäiseen rahankäyttöön ja helposti saatavilla oleville varoille. Tuotto on yleensä vähäinen tai sitä ei makseta lainkaan.

• Säästötili: Hyvä vaihtoehto puskurirahastolle ja lyhyen aikavälin säästötavoitteille. Varat ovat yleensä nostettavissa tarvittaessa, ja säästöille maksetaan korkoa.

• Määräaikaistalletus: Sopii säästöille, joita ei tarvitse käyttää tietyn ajanjakson aikana. Korko lukitaan etukäteen koko talletuskaudelle.

• Sijoitukset: Pitkän aikavälin säästämiseen tarkoitettu vaihtoehto, johon liittyy myös riski pääoman arvon vaihtelusta.

Jos tavoitteena on esimerkiksi puskurirahaston rakentaminen tai tulevien hankintojen rahoittaminen, korkoa tuottava säästötili voi olla käytännöllinen vaihtoehto. Jos säästöjä ei tarvitse käyttää tiettyyn aikaan, määräaikaistalletus voi tarjota ennustettavan tuoton koko talletusajalle.

Raisinin kautta voit vertailla säästötilejä ja määräaikaistalletuksia useista eurooppalaisista pankeista yhdellä tilillä. Näin voit etsiä omiin tavoitteisiisi sopivan vaihtoehdon ja hyödyntää kilpailukykyisiä talletuskorkoja säästöjesi kasvattamisessa. Kaikki Raisinin kautta avatut talletukset kuuluvat sen maan lakisääteisen talletussuojan piiriin, jossa pankki toimii. Talletussuoja kattaa enintään 100 000 euroa tallettajaa ja pankkia kohden.