Suomen eläkejärjestelmä 2026

Eläkeuudistuksen muutokset tulevat voimaan vaiheittain vuodesta 2026 alkaen. Eläkkeen karttuminen tai eläkeikärajat eivät muutu tämän uudistuksen seurauksena, vaan muutokset koskevat erityisesti työeläkejärjestelmän rahoitusta, rahastointia ja eläkevarojen sijoittamista.  

• Eläkevarojen sijoittamista uudistetaan. Yksityisten alojen työeläkelaitokset voivat ottaa sijoitustoiminnassaan aiempaa enemmän hallittua riskiä ja kasvattaa osakesijoitusten osuutta, mikä voi parantaa pitkän aikavälin tuotto-odotuksia.

• Vanhuuseläkkeiden rahastointia vahvistetaan. Tavoitteena on vahvistaa järjestelmän rahoituksellista kestävyyttä tulevina vuosikymmeninä. 

• TyEL-maksun tasoksi on sovittu 24,4 % vuosille 2026–2030. Uudistuksen tavoitteena on vähentää työeläkemaksuihin kohdistuvaa pitkän aikavälin korotuspainetta.

• Työeläkkeisiin tulee uusi indeksirajoitin. Se voi tietyissä poikkeustilanteissa hillitä maksussa olevien työeläkkeiden indeksikorotuksia, jos eläkkeet ovat nousseet palkkoja nopeammin. Rajoitinta voidaan soveltaa aikaisintaan vuodesta 2030. 

• Muutokset tulevat voimaan vaiheittain. Ensimmäiset lait tulivat voimaan 1.7.2026, ja TyEL:n muutokset tulevat voimaan 1.1.2027.

Suomen eläkejärjestelmä rakentuu kahdesta toisiaan täydentävästä lakisääteisestä osasta: työeläkkeestä sekä Kelan maksamasta eläketurvasta. Useimmille työeläke muodostaa eläkeajan toimeentulon perustan. Jos työeläke jää pieneksi tai sitä ei ole kertynyt lainkaan, kansaneläke ja takuueläke voivat täydentää toimeentuloa.

Järjestelmän perusidea on siis melko yksinkertainen: työuran aikana kertynyt eläke tulee ensisijaisesti työeläkejärjestelmästä, ja Kelan eläkkeet täydentävät eläketurvaa silloin, kun muu eläke jää pieneksi. Lakisääteisen eläketurvan lisäksi omaa eläkeajan toimeentuloa voi täydentää vapaaehtoisella säästämisellä.

Suomen eläketurva pähkinänkuoressa

Työeläke, kansaneläke ja takuueläke kuuluvat lakisääteiseen eläketurvaan. Vapaaehtoinen eläkesäästäminen ei ole osa lakisääteistä eläkejärjestelmää, mutta sen avulla voi täydentää omaa toimeentuloa eläkkeellä.

Työeläke muodostaa eläketurvan perustan

Työeläke kertyy Suomessa tehdystä palkkatyöstä ja yrittäjätoiminnasta. Palkansaajalle eläkettä kertyy työansioiden perusteella, kun taas yrittäjän eläkkeen perustana on vahvistettu YEL- tai MYEL-työtulo. Työuran aikana kertynyt eläkeoikeus säilyy, vaikka vaihtaisit työnantajaa tai työskentelisit useilla eri aloilla. Eläkkeelle siirtyessäsi eri työjaksoista kertynyt eläke muodostaa yhdessä oman työeläkkeesi.

Kansaneläke ja takuueläke täydentävät pientä työeläkettä

Kaikille ei kerry työuran aikana riittävästi työeläkettä. Tällöin Kelan maksama kansaneläke voi täydentää pientä työeläkettä, jos sen saamisen ehdot täyttyvät. Mitä suurempi työeläke ja muut kansaneläkkeeseen vaikuttavat eläkkeet ovat, sitä pienemmäksi kansaneläke yleensä jää.

Jos henkilön kaikki eläkkeet jäävät hyvin pieniksi, takuueläke voi täydentää kokonaiseläkettä vähimmäisturvan tasolle. Näin työeläke, kansaneläke ja takuueläke muodostavat toisiaan täydentävän kokonaisuuden.

Työeläkettä kertyy Suomessa pääasiassa työuran aikana saaduista ansioista. Työntekijälle eläkettä alkaa kertyä 17-vuotiaana, ja vuodesta 2026 lähtien eläkettä kertyy 1,5 % vuosiansioista iästä riippumatta. Eläkettä kertyy vuosi vuodelta koko työuran ajan aina vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajaan asti.  

Yrittäjälle työeläke kertyy 18-vuotiaasta alkaen YEL-vakuutuksen tai MYEL-vakuutuksen perusteena olevasta työtulosta. Yrittäjän kohdalla eläkkeen kannalta ratkaisevaa ei siis ole yrityksen liikevaihto tai yrittäjän itselleen nostama palkka, vaan vakuutuksen perusteena oleva työtulo.  

Työeläkettä voi kertyä myös tietyiltä palkattomilta ajoilta. Eläkettä kertyy esimerkiksi ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan, sairauspäivärahan ja vanhempainpäivärahan perusteella sekä tietyin ehdoin tutkintoon johtavasta opiskelusta ja alle 3-vuotiaan lapsen hoidosta.  

Työuran aikana ansaittu eläkeoikeus säilyy, vaikka vaihtaisit työnantajaa tai työskentelisit urasi aikana useilla eri aloilla. Kun eläke aikanaan alkaa, työuran eri vaiheista kertynyt eläke muodostaa yhdessä oman työeläkkeesi. Kertynyttä eläkettä tarkistetaan ennen eläkkeen alkamista palkkakertoimella, ja eläkkeen alkaessa sen määrään vaikuttaa myös oman ikäluokan elinaikakerroin.

Esimerkki työeläkkeen kertymisestä

Jos eläkettä kartuttavat vuositulosi ovat 40 000 euroa, yhden vuoden työskentelystä kertyy vuoden 2026 1,5 prosentin karttumalla eläkettä:

40 000 € × 1,5 % = 600 € vuodessa

Kuukausieläkkeeksi muutettuna tämä vastaa:

600 € ÷ 12 = 50 €/kk

Yhden vuoden työskentely 40 000 euron vuosituloilla kasvattaa siis tulevaa työeläkettäsi yksinkertaistetusti noin 50 eurolla kuukaudessa. Lopulliseen eläkkeen määrään vaikuttavat kuitenkin muun muassa koko työuran aikana kertyneet ansiot, palkkakertoimella tehtävät tarkistukset sekä elinaikakerroin. 

Suomen eläkejärjestelmässä on useita eläkelajeja eri elämäntilanteisiin. Eläkkeelle siirtyminen ei siis aina tarkoita vanhuuseläkkeelle jäämistä:

• Vanhuuseläke on yleisin eläkelaji. Sille voi jäädä, kun oman ikäluokan alin vanhuuseläkeikä täyttyy. Vanhuuseläkkeen määrä perustuu pääasiassa työuran aikana kertyneeseen työeläkkeeseen, ja pieni työeläke voi tietyin ehdoin täydentyä Kelan vanhuuseläkkeellä.

• Osittainen vanhuuseläke mahdollistaa osan kertyneestä työeläkkeestä nostamisen jo ennen varsinaista vanhuuseläkettä. Maksettavaksi voi ottaa 25 % tai 50 % kertyneestä työeläkkeestä. Jos eläkkeen ottaa ennen omaa alinta vanhuuseläkeikää, siihen tehdään pysyvä varhennusvähennys.

• Työkyvyttömyyseläke voi tulla kyseeseen, jos työkyky on sairauden tai vamman vuoksi heikentynyt pitkäaikaisesti. Eläke voidaan myöntää täytenä työkyvyttömyyseläkkeenä tai osatyökyvyttömyyseläkkeenä työkyvyn heikentymisen mukaan.

• Työuraeläke on tarkoitettu pitkän ja rasittavan työuran tehneille, joiden työkyky on heikentynyt. Sen saaminen edellyttää muun muassa vähintään 38 vuoden työuraa rasittavassa ja kuluttavassa työssä sekä muiden ehtojen täyttymistä.

• Perhe-eläke turvaa omaisten toimeentuloa puolison tai vanhemman kuoleman jälkeen. Perhe-eläkettä voidaan maksaa leskeneläkkeenä tai lapseneläkkeenä, jos etuuden saamisen edellytykset täyttyvät.

Suomen eläkkeet rahoitetaan useasta lähteestä. Työeläkkeiden rahoitukseen osallistuvat työnantajat, työntekijät ja yrittäjät, kun taas Kelan maksamat kansaneläkkeet ja takuueläkkeet rahoitetaan valtion varoista. Työeläkejärjestelmän rahoituksessa yhdistyvät vuosittain kerättävät työeläkemaksut ja aiemmin rahastoidut eläkevarat.

Eri toimijoilla on eläkejärjestelmässä omat tehtävänsä:

• Työnantajat maksavat työntekijöistään työnantajan osuuden työeläkemaksusta ja huolehtivat työntekijöiden eläkevakuuttamisesta.

• Työntekijät osallistuvat työeläkkeiden rahoittamiseen palkastaan perittävällä työeläkemaksulla.

• Yrittäjät huolehtivat eläkevakuuttamisestaan itse YEL- tai MYEL-järjestelmän kautta.

• Työeläkelaitokset keräävät työeläkemaksuja, hoitavat eläkevaroja ja maksavat työeläkkeitä.

• Valtio osallistuu eläketurvan rahoittamiseen verovaroilla. Sen rooli vaihtelee eläkejärjestelmän ja eläkelajin mukaan.

• Kela maksaa muun muassa kansaneläkkeitä ja takuueläkkeitä, jotka rahoitetaan valtion varoista.

Työeläkemaksu rahoittaa työeläkejärjestelmää

Palkansaajien työeläkkeitä rahoitetaan työeläkemaksuilla, joita maksavat sekä työnantajat että työntekijät. Yksityisellä sektorilla työntekijät vakuutetaan pääsääntöisesti työntekijän eläkelain eli TyEL:n mukaan. Työnantaja maksaa koko TyEL-maksun työeläkeyhtiölle ja pidättää työntekijän osuuden tämän palkasta.

Työeläkemaksut ovat keskeinen osa työeläkkeiden rahoitusta, mutta Suomen järjestelmässä niiden rinnalla hyödynnetään myös rahastoituja eläkevaroja ja niiden sijoitustuottoja.

Yrittäjä vastaa eläkevakuutuksestaan itse

Yrittäjä huolehtii työeläketurvastaan pääsääntöisesti YEL-vakuutuksella, jos vakuuttamisen edellytykset täyttyvät. YEL-maksu ja yrittäjälle kertyvä työeläke perustuvat vahvistettuun YEL-työtuloon, jonka tulisi vastata yrittäjän työpanoksen rahallista arvoa.

YEL-työtulo vaikuttaa eläkkeen lisäksi myös useiden muiden sosiaalietuuksien tasoon. Siksi YEL-vakuutus ei ole pelkästään tulevaa vanhuuseläkettä varten, vaan sillä on merkitystä yrittäjän sosiaaliturvalle jo työuran aikana.

Suomen työeläkejärjestelmän rahoitus perustuu jakojärjestelmän ja rahastoinnin yhdistelmään. Tämä tarkoittaa, että työeläkemaksuja käytetään sekä nykyisten että tulevien eläkkeiden rahoittamiseen.

Kaikkia nykyisiä työeläkemaksuja ei siis säästetä jokaisen maksajan omaa tulevaa eläkettä varten. Suuri osa työeläkemaksuista käytetään nykyisten eläkkeiden maksamiseen, ja osa rahastoidaan ja sijoitetaan tulevia eläkkeitä varten. Myöhemmin rahastoituja eläkevaroja ja niiden sijoitustuottoja käytetään osaltaan eläkkeiden rahoittamiseen.

Järjestelmässä eri sukupolvet osallistuvat näin eläketurvan rahoittamiseen eri aikoina. Samalla rahastointi auttaa varautumaan tuleviin eläkemenoihin ja vähentää painetta rahoittaa kaikki eläkkeet tulevaisuuden työeläkemaksuilla.

Jakojärjestelmä ja rahastointi täydentävät toisiaan

Jakojärjestelmässä työssäkäyviltä ja työnantajilta kerättäviä eläkemaksuja käytetään pääosin samanaikaisesti maksettavien eläkkeiden rahoittamiseen. Rahastoinnissa osa eläkemaksuista puolestaan siirretään eläkevaroihin, jotka sijoitetaan pitkällä aikavälillä. Näiden varojen ja sijoitustuottojen avulla rahoitetaan osa tulevista eläkkeistä.

On kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan eläkkeen kertyminen ja sen rahoittaminen. Vaikka työeläkemaksuja käytetään nykyisten eläkkeiden maksamiseen, oma työeläkkeesi määräytyy työurasi aikana kertyneen eläkeoikeuden perusteella. Työeläke ei siis riipu siitä, kuinka paljon omia eläkemaksujasi on henkilökohtaisesti rahastoitu.

Suomen eläkejärjestelmästä ei vastaa yksi viranomainen tai organisaatio, vaan sen toimeenpano, valvonta ja kehittäminen jakautuvat useille toimijoille. Työeläkelaitokset ja Keva hoitavat työeläketurvaa, Eläketurvakeskus toimii työeläkejärjestelmän asiantuntija- ja yhteistyöelimenä ja Kela vastaa kansaneläkkeen ja takuueläkkeen toimeenpanosta.

Työeläkelaitokset hoitavat työeläketurvaa

Työeläketurvan käytännön toimeenpanosta vastaavat työeläkelaitokset. Yksityisellä sektorilla työeläkevakuuttajia ovat työeläkevakuutusyhtiöt, eläkekassat ja eläkesäätiöt. Ne keräävät työeläkemaksuja, hoitavat ja sijoittavat eläkevaroja sekä myöntävät ja maksavat työeläkkeitä.

Julkisen sektorin eläketurvaa hoitaa pääasiassa Keva, joka vastaa muun muassa kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion henkilöstön eläkeasioista.

Eläketurvakeskus toimii työeläkejärjestelmän asiantuntijana

Eläketurvakeskus (ETK) on työeläkejärjestelmän lakisääteinen keskuselin. Se tuottaa eläketurvaan liittyviä tilastoja, tutkimuksia, laskelmia ja ennusteita sekä toimii työeläkealan yhteisenä asiantuntija- ja yhteistyöelimenä.

ETK:lla on tärkeä tehtävä myös kansainvälisissä eläkeasioissa. Se esimerkiksi ratkaisee Suomen sosiaaliturvaan kuulumiseen liittyviä kysymyksiä tietyissä ulkomailla työskentelyn tilanteissa ja välittää eläkehakemuksia Suomen ja muiden maiden välillä.

Kela täydentää työeläketurvaa

Kela vastaa kansaneläkejärjestelmän toimeenpanosta. Se maksaa kansaneläkettä ja takuueläkettä henkilöille, joiden muut eläketulot ovat pienet ja jotka täyttävät etuuksien muut ehdot.

Kelan eläkkeet täydentävät siten työeläkejärjestelmää ja turvaavat vähimmäistoimeentuloa tilanteissa, joissa työuran perusteella kertynyt eläke jää pieneksi.

Suomen eläkejärjestelmä menestyy kansainvälisissä vertailuissa hyvin. Mercer CFA Institute Global Pension Index 2025 -vertailussa Suomi sijoittui Eläketurvakeskuksen mukaan maailman kahdeksanneksi parhaaksi eläkejärjestelmäksi. Suomen kokonaispistemäärä nousi 75,9 pisteestä vuonna 2024 76,6 pisteeseen vuonna 2025, vaikka sijoitus putosi seitsemänneltä sijalta kahdeksanneksi.

Vertailussa arvioidaan eläkejärjestelmiä kolmesta näkökulmasta: riittävyys, taloudellinen kestävyys ja luotettavuus. Suomen selvä vahvuus on järjestelmän luotettavuus, jossa Suomi sijoittui jälleen koko vertailun ensimmäiseksi.

Kansainvälinen eläkevertailu nostaa Suomen kärkijoukkoon

Mercerin vuoden 2025 vertailun kärjessä olivat Alankomaat, Islanti ja Tanska. Suomi sai kokonaisvertailussa 76,6 pistettä sadasta ja jakoi saman pistemäärän Chilen kanssa. Eläketurvakeskus raportoi Suomen sijoitukseksi kahdeksannen sijan.

Maailman parhaat eläkejärjestelmät 2025

Lähde: Mercer CFA Institute Global Pension Index 2025 / Eläketurvakeskus

Suomen vahvuus on eläkejärjestelmän luotettavuus

Suomen vahvin osa-alue kansainvälisessä vertailussa on eläkejärjestelmän luotettavuus. Vuoden 2025 vertailussa Suomi sai luotettavuudesta 90,6 pistettä sadasta ja sijoittui ensimmäiseksi kaikista vertailussa mukana olleista eläkejärjestelmistä. Arvioinnissa huomioidaan muun muassa eläkejärjestelmän sääntely, hallinto, valvonta, läpinäkyvyys ja jäsenten oikeuksien turvaaminen.

Muilla osa-alueilla Suomen tulokset eivät ole yhtä vahvoja. Eläkkeiden riittävyydestä Suomi sai 77,4 pistettä, kun taas järjestelmän taloudellisesta kestävyydestä pisteitä kertyi 65,6. Kestävyys jääkin selvästi Suomen luotettavuutta heikommaksi osa-alueeksi, mikä nostaa esiin esimerkiksi väestön ikääntymisen ja eläkejärjestelmän pitkän aikavälin rahoituksen merkityksen.

Vaikka Suomen eläkejärjestelmä kuuluu kansainvälisesti maailman parhaimmistoon, järjestelmään kohdistuu myös pitkän aikavälin paineita. Keskeisiä haasteita ovat väestön ikääntyminen, eläkejärjestelmän rahoituksen kestävyys sekä työllisyyden ja työurien kehitys. Nämä tekijät liittyvät tiiviisti toisiinsa: mitä enemmän eläkkeensaajia on suhteessa työssäkäyviin, sitä tärkeämmäksi järjestelmän kestävä rahoitus muodostuu.

Väestön ikääntyminen muuttaa huoltosuhdetta

Suomen väestö ikääntyy samalla, kun työikäisen väestön osuus pienenee. Tämä merkitsee, että tulevaisuudessa eläkkeensaajia on enemmän suhteessa työssäkäyviin, joiden työeläkemaksuilla rahoitetaan merkittävä osa maksettavista eläkkeistä.

Eliniän pidentyminen tarkoittaa myös sitä, että eläkkeitä maksetaan keskimäärin pidempään. Eläkejärjestelmän on siksi pystyttävä rahoittamaan kasvavia eläkemenoja myös tilanteessa, jossa maksajia on suhteellisesti vähemmän.

Taloudellinen kestävyys on Suomen heikoin osa-alue

Eläkejärjestelmän pitkän aikavälin rahoitus näkyy myös kansainvälisessä vertailussa. Mercer CFA Institute Global Pension Index 2025 -vertailussa Suomi sai riittävyydestä 77,4 pistettä ja luotettavuudesta 90,6 pistettä, mutta kestävyydestä vain 65,6 pistettä.

Kestävyydessä tarkastellaan järjestelmän kykyä toimia pitkällä aikavälillä muun muassa väestörakenteen, eläkevarojen, eläkeiän ja järjestelmän rahoituksen näkökulmasta. Suomen tulos ei tarkoita, että eläkejärjestelmä olisi välittömissä rahoitusvaikeuksissa, vaan se kertoo pidemmän aikavälin paineista, joihin järjestelmää on varauduttava.

Työllisyys ja työurien pituus vaikuttavat rahoitukseen

Työeläkejärjestelmän kannalta merkitystä on myös sillä, kuinka moni työikäinen on töissä ja kuinka pitkään työurat jatkuvat. Työssäkäyvät ja heidän työnantajansa maksavat työeläkemaksuja, joilla rahoitetaan nykyisiä eläkkeitä ja osittain myös tulevia eläkkeitä.

Korkea työllisyys ja pidemmät työurat vahvistavat eläkejärjestelmän rahoituspohjaa. Samalla pidempi työura kasvattaa yleensä myös työntekijälle itselleen kertyvää työeläkettä.

Suomen eläkejärjestelmää uudistetaan säännöllisesti, jotta se pystyy vastaamaan muun muassa väestön ikääntymiseen ja eläkkeiden rahoituksen pitkän aikavälin haasteisiin. Vuonna 2026 voimaan tullut eläkeuudistus perustuu työmarkkinajärjestöjen aiemmin tekemään sopimukseen. Eduskunta hyväksyi uudistukseen liittyvät lait toukokuussa 2026, ja ne alkoivat tulla voimaan vaiheittain 1.7.2026. TyEL:n muutokset tulevat voimaan 1.1.2027.  

Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on vahvistaa työeläkejärjestelmän rahoituksellista kestävyyttä. Muutokset koskevat erityisesti eläkevarojen sijoittamista ja rahastointia sekä pitkän aikavälin työeläkemaksujen kehitystä. Eläkkeen karttuminen ja eläkeikärajat eivät muutu uudistuksen seurauksena.

Vuonna 2025 Suomessa asuvien eläkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke oli 2 138 euroa kuukaudessa. Mediaanieläke oli 1 886 euroa kuukaudessa, mikä tarkoittaa, että puolet eläkkeensaajista sai tätä vähemmän ja puolet enemmän. Yli puolet Suomessa asuvista eläkkeensaajista sai eläkettä alle 2 000 euroa kuukaudessa.

Eläkkeiden määrissä on kuitenkin huomattavia eroja esimerkiksi sukupuolen, eläkelajin ja asuinalueen mukaan.

Mistä tiedän, kuinka paljon eläkettä saan?

Oman tulevan työeläkkeen määrää voi arvioida työeläkeotteelta ja eläkelaskureilla. Työeläkeotteelta näet työurasi aikana kertyneet ansiot sekä niiden perusteella tähän mennessä kertyneen työeläkkeen. Ote kannattaa tarkistaa säännöllisesti, jotta sen tiedot ovat oikein.

Tulevan eläkkeen määrään vaikuttavat erityisesti työuran aikana saadut ansiot ja työuran pituus. Yrittäjällä keskeinen tekijä on vahvistettu YEL-työtulo. Myös eläkkeelle siirtymisen ajankohdalla on merkitystä: työskentelyn jatkaminen kasvattaa eläkettä, kun taas eläkkeen ottaminen varhennettuna voi pienentää sitä pysyvästi. Lisäksi alkavan työeläkkeen määrään vaikuttaa oman ikäluokan elinaikakerroin.

Jos työeläke jää pieneksi, kokonaiseläkettä voivat täydentää Kelan maksama kansaneläke ja takuueläke, jos niiden saamisen ehdot täyttyvät. 

Lakisääteinen eläke muodostaa useimmille suomalaisille eläkeajan toimeentulon perustan, mutta eläkkeen riittävyys riippuu sekä oman eläkkeen määrästä että eläkeajan menoista. Työuran pituus, ansiot ja mahdolliset katkokset työurassa vaikuttavat siihen, kuinka paljon työeläkettä ehtii kertyä.

Siksi omaa eläke-ennustetta kannattaa verrata hyvissä ajoin siihen, millaisen elintason haluat säilyttää eläkkeellä. Jos arvioitu eläke ei yksin riitä suunniteltuihin menoihin ja tavoitteisiin, erotusta voi varautua kattamaan omilla säästöillä.

Eläkesäästäminen voi täydentää lakisääteistä eläkettä

Eläkesäästämisen ei tarvitse tarkoittaa yhtä tiettyä tuotetta tai suuria kuukausittaisia summia. Olennaista on aloittaa mahdollisuuksien mukaan ajoissa ja valita säästämiseen omaan tavoitteeseen ja aikahorisonttiin sopiva tapa.

Säästötili voi sopia eläkesäästöjen joustavaksi osaksi, kun haluat pitää rahat tarvittaessa käytettävissä ja saada niille samalla korkotuottoa. Määräaikaistalletus voi puolestaan sopia säästöille, joita et tarvitse tietyn ajanjakson aikana ja joille haluat ennalta sovitun koron.

Raisin on verkossa toimiva alusta, jonka kautta voit vertailla ja avata säästötuotteita eri eurooppalaisissa pankeissa helposti yhden tilin kautta. Tarjolla on sekä vaihtuvakorkoisia säästötilejä että kiinteäkorkoisia määräaikaistalletuksia, joten voit valita omaan tilanteeseesi ja tavoitteisiisi sopivan vaihtoehdon. Kaikki Raisinin kautta avatut talletukset kuuluvat sen maan lakisääteisen talletussuojan piiriin, jossa pankki toimii. Talletussuoja kattaa 100 000 euroa tallettajaa ja pankkia kohden.

Huomioithan, että näillä sivuilla annetut tiedot on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi – eivät henkilökohtaiseksi talousneuvonnaksi.  Eläke- ja säästöratkaisut ovat henkilökohtaisia, ja ennen päätösten tekemistä on suositeltavaa perehtyä viranomaisohjeisiin tai kääntyä asiantuntijan puoleen. Raisin ei vastaa mistään päätöksistä tai toimenpiteistä, jotka perustuvat näihin sisältöihin.