Säästämisaste 2026: kotitalouksien säästämisaste oli 4,3 %

Säästämisaste kertoo, kuinka suuri osa tuloista jää säästöön kulutuksen jälkeen. Omassa taloudessa säästämisasteen avulla voi seurata, kuinka suuren osuuden nettotuloistaan säästää esimerkiksi säästötilille, puskurirahastoon tai muihin säästö- ja sijoituskohteisiin.

Jos esimerkiksi nettotulosi ovat 2 500 euroa kuukaudessa ja saat niistä 250 euroa säästöön, henkilökohtainen säästämisasteesi on 10 %. Säästämisasteen seuraaminen auttaa hahmottamaan oman talouden tilannetta ja sitä, miten säästämisen määrä kehittyy ajan myötä. Tarkemman laskukaavan ja esimerkin löydät alempaa tältä sivulta.

Säästämisasteella voidaan tarkoittaa myös kotitalouksien säästämisastetta, jota käytetään kansantalouden mittarina. Se kuvaa kotitaloussektorin säästämistä suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin ja auttaa tarkastelemaan kuluttajien säästämisen ja kulutuksen kehitystä.

Henkilökohtainen säästämisaste ja tilastoissa käytetty kotitalouksien säästämisaste kuvaavat siis samaa perusajatusta eri näkökulmista, mutta niiden laskentatavat eivät ole täysin samat eikä prosenttilukuja kannata verrata suoraan keskenään. Tässä oppaassa tarkastelemme molempia, mutta keskitymme erityisesti siihen, miten voit laskea ja kehittää omaa säästämisastettasi.

Oman säästämisasteen laskeminen auttaa hahmottamaan, kuinka suuren osan tuloistasi saat säännöllisesti säästöön. Laskemiseen tarvitset kuukausittaiset nettotulosi ja kulutusmenosi. Kun seuraat säästämisastettasi pidemmällä aikavälillä, näet myös, miten muutokset tuloissa tai menoissa vaikuttavat säästöön jäävään summaan.

Säästämisasteen laskukaava

Henkilökohtainen säästämisaste lasketaan vähentämällä nettotuloista kulutusmenot ja jakamalla säästöön jäävä summa nettotuloilla. Näin saat selville, kuinka suuri prosenttiosuus käytettävissä olevista tuloistasi jää kulutuksen jälkeen säästöön.

Säästämisaste = (nettotulot – kulutusmenot) / nettotulot × 100

Esimerkiksi 10 %:n säästämisaste tarkoittaa, että saat säästöön 10 % kuukausittaisista nettotuloistasi.

Nettotuloihin lasketaan kuukauden aikana käytettävissä olevat tulot verojen jälkeen, kuten palkka, eläkkeet ja etuudet. Kulutusmenoihin puolestaan kuuluvat esimerkiksi asuminen, ruoka, liikkuminen, vakuutukset, laskut ja muu kulutus. Jos omien kuukausittaisten menojen arvioiminen tuntuu hankalalta, budjetointi auttaa selvittämään, mihin rahaa kuluu ja kuinka paljon tuloista jää säästöön.

Esimerkki oman säästämisasteen laskemisesta

Oletetaan, että kuukausittaiset nettotulosi ovat 2 700 euroa ja kulutusmenosi 2 500 euroa. Tällöin säästöön jää 200 euroa kuukaudessa.

Sijoitetaan luvut säästämisasteen laskukaavaan:

200 € / 2 700 € × 100 = 7,4 %

Säästämisasteesi on siis 7,4 %, eli saat säästöön hieman yli seitsemän prosenttia kuukausittaisista nettotuloistasi.

Jos tavoitteesi olisi nostaa säästämisasteesi 10 prosenttiin, säästöön pitäisi jäädä 270 euroa kuukaudessa. Nykyiseen tilanteeseen verrattuna tämä tarkoittaisi 70 euroa enemmän säästöön kuukaudessa. Kun tiedät, kuinka paljon pystyt säästämään kuukausittain, voit säästölaskurin avulla arvioida, kuinka suureksi säästösi voivat kasvaa pidemmällä aikavälillä.

Huom. Tässä käytetty laskukaava on yksinkertaistettu tapa laskea henkilökohtainen säästämisaste. Tilastokeskuksen ja Eurostatin käyttämä kotitalouksien säästämisaste on kansantalouden tilinpidon tunnusluku, jonka laskentatapa poikkeaa henkilökohtaisen säästämisasteen laskemisesta.

Hyvä säästämisaste on sellainen, joka sopii omaan taloudelliseen tilanteeseen ja jota pystyy ylläpitämään myös pidemmällä aikavälillä. Yhtä kaikille sopivaa säästämisastetta ei ole, eikä esimerkiksi 10 tai 20 prosentin säästämisastetta kannata pitää yleisenä tavoitteena, johon jokaisen pitäisi päästä.

Sopivaan säästämisasteeseen vaikuttavat erityisesti:

• Tulot: suuremmista käytettävissä olevista tuloista voi olla helpompi siirtää suurempi osuus säästöön.

• Välttämättömät menot: esimerkiksi asuminen, ruoka ja liikkuminen vaikuttavat siihen, kuinka paljon tuloista jää säästettäväksi.

• Velat: lainojen lyhennykset ja korkokulut voivat pienentää säästöön jäävää osuutta.

• Elämäntilanne: esimerkiksi perheen koko, asumismuoto ja muutokset työtilanteessa vaikuttavat säästämisen mahdollisuuksiin.

• Säästötavoitteet: puskurirahasto, asunnon ostaminen tai pitkän aikavälin varallisuuden kasvattaminen voivat vaatia erilaisia säästösummia ja aikatauluja.

Omaa säästämisastetta on usein hyödyllisempää verrata omaan aikaisempaan tilanteeseen kuin muiden säästämiseen. Jos saat tällä hetkellä esimerkiksi 5 % nettotuloistasi säästöön, tavoitteeksi voi ottaa säästämisasteen nostamisen vähitellen esimerkiksi 7–10 prosenttiin. Kyseessä on vain esimerkki, ei suositeltu säästämisaste: pienikin säännöllisesti säästöön jäävä osuus voi olla hyvä lähtökohta, jos oma talous ei mahdollista suurempaa säästämistä.

Säästämisasteeseen vaikuttaa myös se, mitä varten säästät. Selkeä säästösuunnitelma auttaa määrittämään, kuinka paljon tavoitetta varten pitäisi säästää kuukausittain. Voit myös tutustua siihen, kuinka paljon rahaa pitäisi olla säästössä eri ikävuosina, jos haluat arvioida säästöjesi määrää laajemmasta näkökulmasta.

Tärkeämpää kuin mahdollisimman korkean säästämisasteen tavoittelu on yleensä säästämisen säännöllisyys ja jatkuvuus. Liian korkea tavoite voi olla vaikea ylläpitää, kun taas realistinen säästämisaste jättää riittävästi rahaa myös välttämättömiin menoihin ja tavalliseen arkeen. Säästämisastetta voi myöhemmin kasvattaa esimerkiksi tulojen noustessa tai menojen pienentyessä. Pitkällä aikavälillä korkeamman säästämisasteen tavoitteena voi olla myös taloudellinen riippumattomuus.

Oman säästämisasteen lisäksi säästämisastetta käytetään kansantalouden mittarina. Kotitalouksien säästämisaste kuvaa kotitaloussektorin säästämistä suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Se auttaa seuraamaan, kuinka suuri osa kotitalouksien tuloista jää kulutuksen jälkeen säästöön ja miten säästämiskäyttäytyminen muuttuu taloustilanteen mukana.

Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten kotitalouksien säästäminen on pysynyt tavanomaista korkeammalla tasolla vuodesta 2024 lähtien. Kausitasoitettu säästämisaste oli vuoden 2026 toisella neljänneksellä 4,3 %. Tilastokeskuksen tiedotteessa luku ilmoitetaan pyöristettynä 4 prosenttina.

Miten Suomen säästämisaste on kehittynyt?

Kotitalouksien säästämisaste on vaihdellut huomattavasti viime vuosien aikana. Pitkän aikavälin kehityksessä erottuu erityisesti vuosi 2020, jolloin säästämisaste nousi voimakkaasti koronapandemian aikana. Kulutusmahdollisuudet vähenivät samaan aikaan, kun epävarmuus lisäsi kotitalouksien varautumista.

Pandemian jälkeen säästämisaste laski jälleen, mutta kääntyi myöhemmin nousuun. Tilastokeskuksen mukaan kotitalouksien säästämisaste on ollut korkealla tasolla vuodesta 2024 lähtien. Vuoden 2026 toisella neljänneksellä säästämisaste oli edelleen positiivinen, vaikka se laski edellisestä neljänneksestä.

Säästämisaste kertoo kuitenkin vain yhdestä osasta kotitalouksien taloudellista asemaa. Kokonaiskuvaan vaikuttavat myös esimerkiksi velat, talletukset, sijoitukset, asunnot ja muu kotitalouksien varallisuus. Säästämiskäyttäytymisen muutokset puolestaan liittyvät laajemmin Suomen talouden kehitykseen, sillä esimerkiksi työllisyys, tulot, korkotaso ja hintojen nousu vaikuttavat kotitalouksien mahdollisuuksiin kuluttaa ja säästää.

Miksi eurooppalaiset säästävät tavallista enemmän?

Suomen kehitys on osa laajempaa eurooppalaista ilmiötä. Suomen Pankin vuonna 2026 julkaiseman analyysin mukaan euroalueen kotitalouksien säästämisaste on pysynyt pandemian jälkeen poikkeuksellisen korkeana. Ennen pandemiaa euroalueen bruttosäästämisaste pysytteli pitkään noin 11–13 prosentissa, mutta vuonna 2025 se oli jo yli 15 %. Myös Suomessa säästämisaste on pysynyt aiempaa korkeammalla tasolla.  

Suomen Pankin analyysin mukaan korkeaa säästämisastetta selittävät erityisesti aiempaa korkeammat korot, kotitalouksien reaalivarallisuuden heikentyminen ja julkisen talouden kasvaneet alijäämät. Myös talouspoliittinen ja geopoliittinen epävarmuus voi saada kotitaloudet varautumaan tulevaan säästämällä enemmän. Voimakas inflaatio on puolestaan heikentänyt kotitalouksien varallisuuden reaaliarvoa, vaikka nimellinen varallisuus on kasvanut.  

Säästämisen kasvu näkyy myös siinä, mihin kotitalouksien varallisuus on kertynyt. Suomen Pankin mukaan viime vuosien lisääntynyt säästäminen on kasvattanut erityisesti pankkitalletuksia ja oman pääoman sijoituksia, samalla kun velkaantumisen kasvu on hidastunut. Korkea säästämisaste ei siis kerro ainoastaan kulutuksen vähentymisestä, vaan myös siitä, miten kotitaloudet rakentavat taloudellista puskuria ja varallisuutta epävarmassa taloustilanteessa.

Säästämisaste ei riipu vain siitä, kuinka paljon kotitalous haluaa säästää. Siihen vaikuttavat sekä oma taloudellinen tilanne että laajempi talouskehitys. Samat tekijät näkyvät myös koko Suomen kotitalouksien säästämisasteessa: esimerkiksi muutokset tuloissa, hinnoissa ja koroissa voivat vaikuttaa siihen, kuinka suuri osa tuloista käytetään kulutukseen ja kuinka paljon jää säästöön.

• Tulot ja työllisyys: Tulojen kasvaessa kotitaloudelle voi jäädä enemmän rahaa säästöön, jos menot eivät kasva samassa suhteessa. Vastaavasti työttömyys, tulojen pieneneminen tai epävarmuus tulevista tuloista voi heikentää säästämisen mahdollisuuksia. Toisaalta epävarma työtilanne voi saada kotitalouden myös vähentämään kulutusta ja kasvattamaan säästöjä varautumisen vuoksi.

• Inflaatio ja elinkustannukset: Inflaatio vaikuttaa säästämiseen erityisesti silloin, kun välttämättömät menot, kuten ruoka, asuminen ja energia, kallistuvat. Jos tulot eivät kasva hintojen mukana, kulutuksen jälkeen säästöön jäävä summa voi pienentyä. Hintojen kehitystä Suomessa seurataan muun muassa kuluttajahintaindeksin avulla.

• Korkotaso: Korkojen nousu voi vaikuttaa säästämisasteeseen eri tavoin. Velallisilla kotitalouksilla korkeammat korot voivat kasvattaa esimerkiksi asuntolainan korkomenoja ja pienentää säästöön jäävää summaa. Säästäjälle korkeampi korkotaso voi puolestaan tehdä korkoa maksavista säästökohteista houkuttelevampia ja kannustaa siirtämään suuremman osan tuloista säästöön.

• Kuluttajien luottamus ja epävarmuus: Taloudellinen epävarmuus voi saada kotitaloudet lykkäämään suurempia hankintoja ja kasvattamaan säästöjä tulevien menojen varalle. Tätä kutsutaan varautumissäästämiseksi. Kun luottamus omaan talouteen ja yleiseen talouskehitykseen vahvistuu, kotitaloudet voivat puolestaan olla valmiimpia kuluttamaan suuremman osan tuloistaan.

• Velat ja varallisuus: Kotitalouden velkojen määrä, lainanhoitokulut ja olemassa oleva varallisuus vaikuttavat siihen, kuinka paljon tuloista voidaan säästää tai kuluttaa. Velkojen merkitys näkyy myös suomalaisten taloudellisissa tavoitteissa: Raisin Money Confidence Index 2026 -tutkimuksessa 21,3 % suomalaisista nimesi velkojen maksamisen tärkeimmäksi taloudelliseksi tavoitteekseen. Säästämisaste onkin vain yksi tapa tarkastella taloudellista tilannetta yhdessä kotitalouksien varallisuuden ja velkaantumisen kanssa.

Säästämisaste voi siis muuttua, vaikka oma suhtautuminen säästämiseen pysyisi samana. Jos esimerkiksi asumis- ja ruokakulut kasvavat tuloja nopeammin, säästämisaste voi laskea ilman, että kulutustottumukset ovat merkittävästi muuttuneet. Toisaalta tulojen kasvu tai menojen pienentyminen voi vapauttaa enemmän rahaa säästöön. Oman säästämisasteen kehittämisessä olennaista onkin tunnistaa ne tulot ja menot, joihin omassa taloudessa on mahdollista vaikuttaa.

Omaa säästämisastetta voi parantaa joko kasvattamalla säästöön siirrettävää summaa tai pienentämällä menoja suhteessa tuloihin. Käytännössä muutoksen ei tarvitse olla suuri: tärkeämpää on löytää säästämisen taso, joka sopii omaan talouteen ja jota pystyy ylläpitämään myös pidemmällä aikavälillä.

Säästämisaste voi myös vaihdella elämäntilanteen mukaan. Esimerkiksi suuret asumismenot, perhevapaat tai pienemmät tulot voivat tilapäisesti pienentää säästöön jäävää osuutta. Tavoitteena ei siksi tarvitse olla mahdollisimman korkea säästämisaste, vaan omaan tilanteeseen sopiva ja kestävä tapa säästää.

1. Tee säästämisestä automaattista

Säästäminen on usein helpompaa, kun säästöön siirrettävä summa lähtee tililtä automaattisesti. Voit esimerkiksi määrittää kuukausittaisen tilisiirron palkkapäivälle tai heti sen jälkeen. Näin säästäminen tapahtuu ennen kuin raha ehtii kulua muihin menoihin.

Automaattisen säästösumman ei tarvitse olla suuri. Voit aloittaa summasta, joka sopii nykyiseen talouteesi, ja kasvattaa sitä myöhemmin esimerkiksi tulojen noustessa. Kuukausisäästäminen tekee säästämisestä säännöllistä ja vähentää tarvetta tehdä erillinen säästämispäätös joka kuukausi.

2. Rakenna ensin puskurirahasto

Ennen pitkäaikaista säästämistä tai sijoittamista on usein hyödyllistä kerryttää helposti käytettävissä oleva taloudellinen puskuri. Puskurirahasto auttaa selviytymään esimerkiksi yllättävästä kodinkoneen rikkoutumisesta, auton korjauksesta tai tilapäisestä tulojen pienenemisestä ilman, että menoa tarvitsee välttämättä rahoittaa velalla.

Puskurin sopiva koko riippuu omista menoista ja elämäntilanteesta. Olennaista on, että rahat ovat tarvittaessa nopeasti käytettävissä. Siksi puskurirahaa ei yleensä kannata sitoa kokonaan pitkäksi ajaksi tai sijoittaa kohteisiin, joiden arvo voi vaihdella voimakkaasti juuri silloin, kun rahoja tarvitaan.

3. Tee säästämisestä osa budjettia

Jos säästöön siirretään vain se, mitä kuukauden lopussa sattuu jäämään jäljelle, säästösumma voi vaihdella paljon. Säästämisen voi sen sijaan ottaa huomioon jo kuukausittaisten menojen suunnittelussa. Kun tiedät tulosi, välttämättömät menosi ja tavoittelemasi säästösumman, näet paremmin, kuinka paljon rahaa jää muuhun kulutukseen.

Hyvä budjetointi ei tarkoita kaikkien menojen karsimista mahdollisimman pieniksi, vaan oman rahankäytön suunnittelua. Jos säästät tiettyä tavoitetta varten, esimerkiksi puskurirahastoa, matkaa tai asunnon käsirahaa varten, säästösuunnitelma auttaa määrittämään tarvittavan kuukausittaisen säästösumman ja aikataulun.

4. Aloita pienestä, jos säästövaraa on vähän

Kaikissa elämäntilanteissa tuloista ei ole mahdollista säästää suurta osuutta. Jos välttämättömät menot vievät suuren osan kuukausituloista, jo muutaman prosentin säästämisaste voi olla hyvä lähtökohta. Säästösummaa voi myöhemmin kasvattaa, jos tulot nousevat tai menot pienenevät.

Esimerkiksi 2 000 euron nettotuloista 50 euroa kuukaudessa tarkoittaa 2,5 prosentin säästämisastetta. Vuodessa säästöön kertyy jo 600 euroa ennen mahdollista korkoa. Pienen säästösumman merkitys ei siis ole vain prosenttiluvussa, vaan siinä, että säästämisestä muodostuu säännöllinen tapa.

Jos säästövaraa on vähän, ensimmäinen askel voi olla oman rahankäytön kartoittaminen ja sellaisten menojen tunnistaminen, joista voi luopua ilman, että välttämättömistä menoista tarvitsee tinkiä. Lue myös käytännön vinkkimme siihen, miten säästää rahaa pienistä tuloista.

5. Mieti, milloin tarvitset säästöjäsi

Säästämisaste kertoo, kuinka suuren osan tuloistasi saat säästöön, mutta se ei kerro, missä säästöjä kannattaa säilyttää. Sopiva vaihtoehto riippuu erityisesti siitä, milloin tarvitset rahat käyttöösi.

Lyhyen aikavälin säästöille ja puskurirahalle voi sopia säästötili, jolta varat ovat tarvittaessa käytettävissä. Jos taas tiedät, ettet tarvitse tiettyä säästösummaa sovittuna ajanjaksona, määräaikaistalletus voi tarjota säästöille ennalta sovitun kiinteän koron. Pidemmän aikavälin tavoitteissa myös sijoittaminen voi olla vaihtoehto, mutta siihen liittyy säästötiliä ja talletuksia suurempi riski pääoman arvon vaihtelusta.

Kyllä, säästämisaste voi olla myös negatiivinen. Negatiivinen säästämisaste tarkoittaa, että kulutusmenot ylittävät käytettävissä olevat tulot. Tällöin menoja voidaan rahoittaa esimerkiksi käyttämällä aiemmin kertyneitä säästöjä tai ottamalla velkaa.

Jos tulot ja kulutusmenot ovat yhtä suuret, säästämisaste on 0 %. Tällöin kaikki käytettävissä olevat tulot kuluvat eikä rahaa jää säästöön, mutta kulutus ei myöskään ylitä tuloja.

Yksittäinen kuukausi, jolloin säästämisaste on negatiivinen, ei vielä kerro koko talouden tilanteesta. Esimerkiksi suuri kertaluonteinen meno voi tilapäisesti nostaa kulutuksen tuloja suuremmaksi. Jos oma säästämisaste on kuitenkin pidempään negatiivinen, kannattaa ensin selvittää, mihin rahaa kuluu ja mitkä menoista ovat välttämättömiä. 

Ensimmäisen tavoitteen ei tällaisessa tilanteessa tarvitse olla korkea säästämisaste. Realistisempi tavoite voi olla saada tulot ja menot ensin tasapainoon ja edetä sen jälkeen vähitellen kohti positiivista säästämisastetta.

Kun osa tuloistasi jää säännöllisesti säästöön, seuraava kysymys on, missä varoja kannattaa säilyttää. Sen sijaan, että säästöt jäisivät tilille ilman kilpailukykyistä korkoa, niille voi etsiä säästötavoitteeseen ja aikatauluun sopivan vaihtoehdon.

Raisinin kautta voit vertailla eurooppalaisten pankkien säästötilejä ja määräaikaistalletuksia yhdestä paikasta. Sopiva vaihtoehto riippuu ennen kaikkea siitä, milloin tarvitset säästöjäsi ja kuinka tärkeää varojen joustava käyttö on sinulle.

• Säästötili sopii erityisesti joustavaan säästämiseen ja esimerkiksi puskurirahalle. Varat ovat tarvittaessa käytettävissä tilin ehtojen mukaisesti, ja samalla säästöille kertyy korkoa. Jos olet vasta aloittamassa, lue myös, miten avata säästötili ja mitä säästötiliä valitessa kannattaa huomioida.

• Määräaikaistalletus voi puolestaan sopia säästöille, joita tiedät, ettet tarvitse tietyn ajanjakson aikana. Talletus tehdään ennalta sovituksi ajaksi, ja sille maksetaan sovittu kiinteä korko. Näin tiedät jo talletusta tehdessäsi, millä korolla säästösi kasvavat talletusajan aikana.

Raisinin kautta tehtyihin talletuksiin sovelletaan talletuspankin kotimaan lakisääteistä talletussuojaa. EU:ssa talletussuoja kattaa pääsääntöisesti talletukset 100 000 euroon asti tallettajaa ja pankkia kohden. Talletussuoja koskee sekä talletettua pääomaa että sille kertynyttä korkoa talletussuojan enimmäismäärään asti.

Säästämisaste kertoo, kuinka suuren osan tuloistasi saat säästöön. Kun säästämisestä on tullut säännöllinen osa omaa talouttasi, myös säästöjen säilytyspaikalla ja niille maksettavalla korolla on merkitystä. Vertailemalla säästövaihtoehtoja voit löytää omalle säästösummallesi ja aikataulullesi sopivan vaihtoehdon.